Testamentti

Mika saa 11 keski-ian ohittanutta miesta ja 1 naisen ajamaan maailman pisimman valtatien, PanAmerican. Kotimatkan alkaessa talla Buenos Airesissa sita on aikaa ihmetella.
Olimmeko etsimassa kadonnutta nuoruutta, todistamassa itsellemme, tai jollekin toiselle jotain. Halusimmeko vaan ajaa moottoripyoralla, kadota hetkeksi oravanpyorasta.
Yhta vastausta on vaikea loytaa, se koostuu jokaisella varmaan monesta eri palasesta.
Kaikilla oli erilaiset taustat, erilaiset moottoripyorailytaustat ja kokemukset.
Omalta osaltani uskon etta eniten halusin nahda, kokea, haistaa ja maistaa maailmaa. Nain nopealla aikataululla ei ehdi tutustumaan mihinkaan perusteellisesti mutta joka paiva pystyi bongaamaan jotain uutta. Kokea hetkia, paikkoja, ihmisia, tunteita. Carpe Diem.
Ihmisten ystavallisyys, auttavaisuus, uteliaisuus yllattaa minut aina. Yhtaan uhkaavaa tilannetta en kokenut, vain hymyilevia ihmisia. Sellaista kai se on kun kohtaa ihmiset ihmisena eika panssarivaunulla.
Kiitan tassa kaikkia blogini lukioita siita etta olette jaksaneet lukea hopinoitani. Kiitos kaikista kommenteista, Urpon terveiset lammitti todella kesken synkan bensapumppuprojektin.
Kiitokset kaikille minun tukijoille, maallisen seka henkisen puolen. Ilman teita ei olisi hommasta tullut mitaan.
Kiitokset Motomarketin pojille ja Jukalle. Ilman teita olisin viela matkalla.
Kiitokset matkakumppaneille etta kestitte minua niin pitkaan.
Kiitokset kaikille yhdessa ja erikseen, meikalainen odottaa etta paasee kotiin ja saunaan.
Ehka "Hukassa Maailmalla" palaa jonkun toisen reissun yhteydessa.
PanAmerica vaikenee minun osalta lopullisesti ja ikiajoiksi.

Tulimaa

Jalleen kerran, ja viimeisen kerran, matkaan kello 7. Argentina-Chile tulli meni sujuvasti ja seuraavan vuorossa oli Magalhãesinsalmen ylitys. Salmi oli rasvatyyni ja lautalla aikaa kului puoli tuntia.
Olimme Tulimaassa. Tannepain oli ajettu 72 paivaa.
Vuorossa reilun 100 km soratiepatka ja sen jalkeen Chile-Argentina tulli. Tullissa oli monta bussia mutta ajoimme "moto primero"-tyylilla keulille ja papereiden kanssa sisaan.
Tullivirkailija sanoi etta heilla on tassa hieman lakko menossa eika voi auttaa meita. Saadimme silmiin labradorinkatseen ja kerroimme etta olemme ajaneet Alaskasta 3 kuukautta tanne ja huomenna lahtee kone kotiin. Tahanko tama nyt tyssaa. Tullivirkailija sanoi etta ehka tunnin paasta lakko keskeytyy, kutsuvat meidat sitten tiskille. Vajaan 10 minuutin paasta oli paperit leimattu ja matka jatkui. Sellainen lakko.
Viimeiset 2000 km oli ajettu pitkin pampasta, suoraa tieta tasangolla. Vajaa 100 km ennen Ushuaiaa maisema muuttuu virheeksi, puita ja pensaita nakyy ymparilla. Alkaa vuoristo lumihuippuineen. Tulimaa toivotti meidat tervetulleeksi kerrassaan upealla vuoristomaisemalla ja -tiella. Mielen valtaa rauha ja hyva olo. Ajelemme pikkuhiljaa ilta-auringon paisteessa kohti tien loppua. Tanne on ollut matka, taalla ollaan nyt.
Saavumme Ushuaiaan kello 20. Tie paattyy, olemme perilla. Jarmo, Tapsa ja Seppo odottavat meita perilla. Jalleennakemisen iloa, nainhan heidat viimeksi Calamassa. Vetaydymme kalaravintolaan juhlistamaan matkan viimeista iltaa.
Kirjoittelen tata taalla Ushuaian aamupaivassa. Tapsa ja Jarmo lahti aamulla Buenao Airesiin, mina lahden Sepon kanssa illalla samaan paikkaan. Huomenna illalla matka jatkuu sitten Luftwaffella Farnkfurtin kautta kotiin. Perjantai-iltana pitaisi sitten olla kotona. Arska ja Sirpa jaa tanne odottamaan aamu-unisten jalkijoukkoa ja huolehtimaan mopoistamme. Heilla paluulento on 23 paiva.
Hyvissa sielun ja ruumiin voimissa tanne paastiin. Porukka pysyi yllattavan hyvin sovussa, kasassa ja aikataulussa. Hienoja kavereita jokaikinen.
PanAmerica vaikenee mutta palaa viela kerran. Pysykaa kanavalla.

Lopuksi kaikille matkalaisille Ystavan Laulun sanat alkuperaiskaannoksena:

Jos sa eparoit oisko tuo
Joka tervehtien tulee luo
Tosi ystava laisinkaan
Mista sen tietaa saan
Tehkaa vuorille vaellus
Tama yhteinen ponnistus
Jonka ystavas kanssa jaat
Johan tietaa saat

Jos han pelkaa ja vaikertaa
Koska vasyy ja horjahtaa
Jos han huutaa kun sua ei nay
Vieras kanssasi kay
Ala sorru sa pilkkamaan
Vaikka on han mies tasamaan
Han ei sovi sun seuraasi
Eika lauluusi

Jos han vierellas kalpenee
Mutta sisulla etenee
Jos han katensa ojentaa
Kun sun oikein on vaikeaa
Jos han rinnallas taistelee
Yhdes huipulta katselee
Silloin tiedat sun loytavan
Tosi ystavan

Kiinalaiset sakset

Otin matkalle mukaan hammasharjan lisaksi kynsisakset. Muutaman kerran olen kynsia leikannut, sormista ja varpaista. Eraana paivana (taisi olla Santiagossa) katselin varpaankynsiani ja totesin etta ovat lyhentamisen tarpeessa. Siis Valintatalosta matkalle vartavasten hankitut sakset esiin ja toihin.
Mutta, mutta.... Sakset ovat jo tylsat, jauhavat kynsia leikkamisen sijan. Jauhan kynnet lyhyeksi mutta mielenI valtaa synkat mietteet.
Kotona on perintokalukynsisakset jotka ovat toimineet moitteettomasti koko aikuisikani. Ja Valintatalon kiinalaiset ei kesta yhta reissua. Mihin maailma on menossa.
Ajelen Santiagosta etelaan, paakopan tayttaa mystinen parina. Epailen etta kyparani on saannut yhteyden pahasisuiseen noita-akkaan mutta eihan se...
BMW merkkisen kyparan palla oleva ilmanohjain on puoliksi irronnut ja parisee siina ilmavirrassa. Ei auta kun tunkea korvatulpat syvemmalle korviin. Ilmanohjain ei lahde irti, toinen paa on niin lujassa, niin lujassa.
Tauolta valmistautuessa vetaisen BMW rally pro 2 ajoasun takin vetoketjun kiinni. Kateen jaapi vetoketjun vedin. Kiroan kaikki maailman merkkituotteet ja laitan vetimen tilalle nippusiteen. Saksalaista laatua kiinasta kai, hmmm........
Mexicosta ostetun kameran naytto hajosi. Ei itsestaan, johonkin sen olen varmaan kolauttanut kun on ollut ilta-asun rintataskussa. Kertakayttokamaa nakojaan. Loppumatkan kuvat onkin mielenkiintoista nahda, kamerassa kun ei ole etsinta vaan kuvat taytyy nyt ottaa sillai suurinpiirtein sinnepain.
Eli tama oli kahden kameran reissu. Meikalaisella alkaa olemaan nayttava kokoelma rikkinaisia digikameroita. Ei kuitenkaan yhta nayttava kuin Ruotsalon kadonneiden kannykoiden kokoelma.
EIKO KUKAAN TEE ENAA MITAAN KUNNOLLISTA KAMAA.

Matka jatkuu

Aamulla puoli seitseman kone tulille ja kohti etelaa. Lampoa hieman ennemman kuin edellisena aamuna. Tie suurimmaksi osaksi hyvaa asvalttitieta. Laitan mittariin 120 km/h, tunnin paasta siina on jo 140 km/h. Muuta liikennetta ei juuri nay, muutaman rekan ohitan.
Tankkaan joka asemalla, noista asemista kun ei tieda onko auki vai ei. Ja bemari on melko janoinen noissa nopeuksissa. Mittan noin 7 litran kulutuksen yhdella valilla. Tankillisella 300 km siis.
Aurinko kun saa lisaa korkeutta niin bemarin kulku senkun paranee. Mittari nayttaa jumiutuneen 150 viivalle. Tuuli on takaa ja ilmakin lampenee. Meno maistuu ja maisema vaihtuu, aakeesta laakeesta muuttuu toisenlaseksi aakeeksi laakeeksi. Pohjanmaan pojat olisivat kateudesta vihreita.
Tie on suoraa ja sie vie Rio Gallegokseen. Siella Ari ja Sirpa on jaannyt odottamaan minua. Tarkoituksena on jatkaa Ushuaiaan.
Puolenpaivan aikaan tayttyy tripissa 600 km, aikaa kulunut 5 1/2 tuntia lahdosta. Reilu satanen jaljella treffipaikalle. Mittari jumiutunut 160 kohdalle.
Hieman yhden jalkeen kurvaan Rio Gallegokseen. Arska komentaa vauhtisokeuden riivaaman kuskin pois pyoran paalta ja paatamme jatkaa viimeiset vajaat 600 km huomenna. Kaikki kay minulle.
Kolme muuta pyoraa oli jatkanut aamulla kohti Ushuaiaa. Matkalta tulee tietoa, rajat vetaa lakosta huolimatta, lautta kulkee puolen tunnin valein. Nayttaa silta etta Ushuaiaan paastaan.
PanAmerica siirtyy vapaa-iltapaivalle ja palaa asiaan huomenna.

Atlantti

Aamu valkeni Barilochessa kylman kalseana. Ja tuntia liian aikaisin. Jotenkin ne kellot ovat vahemman Argentinassa kun Chilessa. Ei mene jakeluun, olisiko talviaika syyna? Mene ja tieda, liian iso kuorma nain pienelle koneelle.
(Tanaan selvisi etta kannykka, joka herattaa, on Buenos Airesin ajassa (+ 1 h) ja me ollaan Chilen ajassa, kasitan mutta en ymmarra)
Aamiainen on siis kello 7 eli tunnin paasta. Olkoot, syon matkanvarrella. Lahdin baanalle. Aamiaista soin sitten Techan kylassa kello 12. Mittarissa 380 km. Ei ollut avonaista kuppilaa ennen sita. Yksinaisen miehen, paiva puolitiehen, ehti ennen kuin huomaakaan.
Ei kulkenut ei. Ensiksi oli kylma kuin ryssan helvetissa. Pysahdyin muutaman kerran lisaamaan vaatteita kunnes ei ollut lisattavaa. Sitten alkoi nukuttamaan. Pysahdyin ja hakkasin paata sahkotolppaan. Ei virkistanyt mutta lisasi tajunnan tasoa, kokeilkaa.
Aamiaisen jalkeen eli iltapaivalla alkoi mies ja mopo kulkemaan. Tasankoa pitkin sivutuulessa 140 km/h, sivutuuli oli valilla niin kova etta taisi polvi kayda maassa. Meikalaiselle riitti ylangon tuulet, kaannos vasempaan ja kohti atlanttia. Ohitin ison jarven, Sarimenton kaupungin, oljykentan ja hups, edessa oli atlantti. Kaannos oikeaan kohti etelaa, edessa kyltti Ushuaia 1353. Loppurykaisya vaille valmista siis.
Katselin merta ja mietin etta tuota vetta pitkin paasen vaikka lahibaariini kotona, eli Wanhaan Rahtilaivaan. Siita kummallinen elementti tuo meri.
Painelen viela hetken pieneen kaupunkiin jonka nimi on Olivio-jotain. Yosija Hotelli Robertista, kamppa oli niin pieni etta piti kayda kaytavalla kaantymassa.
950 km, 12 tuntia, olisi voinut jatkaa mutta kun nuo yosijat on hieman epavarmoja seuraavien satasten aikana. Jain lepaamaan, ajatuksena lahtea aamulla aikaisin jatkamaan.
Illan vietin pitamalla seuraa hotellin baarimikolle. Ruokaa ei hotellista saanut mutta voileipia sai. Ja olutta.

Ajopaiva

Aamuseitsemalta sydamensiirron saanneen BMW:n kone tulille ja matkaan. Ajan keskustaan pain ja etsin kylttia "Ruta 5 sur". Sieltahan se loytyy ja matka etelaan alkaa. Tie on moottoritie, ruuvaan mittariin 120-140 km/h. Katse tiukasti eteen. Bensamittari nayttaa vahan mita sattuu, kayn varmuuden vuoksi tankilla kalibroimassa mittarin. Jonkun ajan paasta mittari nayttaa oikein, oppivaista sorttia.
Kyparassa soi Toni Wirtasen "Anna mulle piiskaa" ja Rammsteinin "Bestrafe Mich". Hieman masokistisia piirteita ajamisessa on mutta jossain vaiheessa tekee mieli hot dogia ja sorrun ylimaaraiseen taukoon. Ensimmainen tuhannen kilometria taittuu 10 tuntiin. Sita se on kun kay jatkuvasti tankilla ja istuu kahvilla.
Alkumatka oli hieman tylsaa maisemaa, sitten tienposkeen ilmestyi puita ja maisema muuttui makisemmaksi. Lumihuippujakin nakyi. Valdivian sellutehtaan laheisyyden aisti kun pollirekat lisantyi tiella.
Ouroron kaupungin kohdalla taitan vasempaan ja lahden ylittamaan Andeja. Todella upea reitti, maisemat kuin alpeilta, jarvia, lumihuippuja. Raja sujui ongelmitta ja iltayhdeksan aikaan saavuin Barilochen kaupunkiin. Taitaa olla talviurheilupaikkoja, majoituin Alpine Ski Hotelin. Naapuribaarissa iltapalaksi mustekalaraviolia. Iso pullo olutta ja unta kaaliin.
Aamulla valkeni etta taalla taita kello olla tuntia edella. Ei se mitaan, valoisaa riittaa iltakymmeneen.
Eilisen paivan saldo oli siis reilu 1200 km ja vajaa 14 tuntia tulleineen ja taukoineen. Taman paivan tavoite on ainakin 1000 km, karkiporukka on jossain arviolta 800 km paassa. Kohta ajetaan kiinni.
PanAmerica vaikenee ja jatkaa taka-ajoa.

Huh huh

Puoli neljalta oli Jaimen kanssa treffit Santa Lucian metroasemalla, ei nakynyt aijaa. Soitin tyopaikalle ja han sanoi etta juuri tuli viesti kentalata, paketti noudettavissa. Lahdettiin Jaimen tyokaverin autolla kentalle neljan korvilla. Soitettiin samalla BMW liikkeeseen voisivatko tehda pidempaa paivaa tanaan. Huoltopaallikko sanoi etta ei missaan tapauksessa liitot ja viranomaiset kieltavat sellaisen. Jaime sanoi etta kylla homma hoituu jos huoltopaallikko tekee niin kuin Chilelainen tekee.
Lentokentan DHL-toimipisteessa huomasi etta ohjeita oli tullut korkealta taholta. Paperit ja paketti toimitettiin heti kun astuin ovesta sisaan. Kukaan ei edes kysynyt mita asiaa tai kuka olet, kaikki tiesi. Jonon ohitse vaan.
Ja kaikki tama sellaisessa DHL-toimipisteessa missa ei paketteja luovuteta asiakkaille, vain jatkokuljetuksiin. Aivan uskomaton homma.
Kovaa ajoa bemariliikkeeseen, huoltopaallikko otti nyytin kadestani ja katosi. Kello tuli kuusi, ei nakynyt pyoraa. Lahdettiin laheiseen kauppakeskukseen ostamaan Agentiinan vakuutuksia. Huoltopaallikko sanoi etta han odottaa meita liikkeessa, haipykaa vaan. Jaime otti vakuutukset omiin nimiinsa kun niita ei myyty ulkomaalaisilla.
Seitseman korvilla soitettiin huoltopaallikolle ja han sanoi etta kaikki suomalaisten pyorat ovat kunnossa, koska tulette hakemaan. Siellahan pyorani oli pestyna ja kuntoon laitettuna.
Kylla tuli kevyt olo. Homma onnistui vaikkakin siihen tarvittiin ison terasyhtion johtoportaan apua. Ilman naita uskomattomia ihmisia olisin viela ensi viikolla taalla Santiagossa. Nyt lahden huomenna aamulla ajamaan kohti etelaa. Toivotaan etta vastoinkaymiset riittaa talta eraa.
Jaime antoi pienen Chilen lipun, "jotta muistaisit etta sinulla on ystava Chilessa".
Etta on ollut raskas viikko. Mutta omalla tavalla palkitseva. En vaihtaisi pois mistaan hinnasta.
PanAmerica vaikenee, ja siirtyy taka-ajo hommiin. Kirjoittelen kun loydan netin.

Toivo elaa

Puoli neljalta pitaisi menna kentalle hakemaan osaa. Jos tulli suostuis tekemaan senverran hommia. Ja bemariliike kiinnittamaan sen, voihan sen tehda itsekin.
Pieni on oljenkorsi mutta siita pidetaan kiinni.

Perhosia vatsassa

Kaveri soitti aamulla, uutisia lentokentalta. Minun paketti viedaan tulliin aamupaivan aikana ja jos kaikki menee hyvin niin puoleltapaivin tulee lisaa uutisia. Arvio oli etta kolmelta olisi paketti noudettavissa ja bemariliike menee kiinni kuudelta.
Jannaksi menee.
Ei auta muuta kuin odottaa. Voin vakuuttaa etta on hieman jannittynyt ja hermostunut olo. Kunhan vaan paasisi tien paalle ja kilometreja alle.....

Uskon huomiseen

Kaveri oli saanut suoran yhteyden DHL.n kentan paallikkoon ja han lupasi hakea paketin kontista ja kiikuttaa tulliin. Voipi olla etta huomisaamuna saan pakettini, ja mopon ajokuntoon iltaan mennessa. Silloin pitaisi ehtia Ushuaiaan ajoissa. Taas on toivonkipinaa rinnassa.
Tuo 19 paiva Ushuaiassa on pelkastaan taloudellinen asia. Ehdin muuttaa lennot sille paivalla juuri ennenkuin pumppu hajosi. Enaa ei saa muuttaa, pitaa ostaa uusi. Ja se voi maksaa mita vaan.
Kahtotaan mita uusi paiva tuo tullessaan.

Lopuksi kyparassani soinen Smile kappaleen sanat. Ne johdattavat minua talla hetkella eteenpain. Johdattakoon myos kotipoikia jos ovat pulassa.

Smile though your heart is aching
Smile even though it’s breaking
When there are clouds in the sky, you’ll get by
If you smile through your fear and sorrow
Smile and maybe tomorrow
You’ll see the sun come shining through for you

Light up your face with gladness
Hide every trace of sadness
Although a tear may be ever so near
That’s the time you must keep on trying
Smile, what’s the use of crying?
You’ll find that life is still worthwhile
If you just smile